Lähi-idän konflikteja ei pidä typistää pelkästään uskonnollisiksi

"Syyrian konflikti ei alkanut uskonnollisista syistä. Levottomuudet alkoivat vaatimuksina demokraattisesta hallinnosta ja oikeusvaltiosta."

Otto Kivinen politiikan tutkimuksen opiskelija Paula Tarvainen uskontotieteen opiskelija Reeta Metsänen maailmanpolitiikan tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopisto Lähi-idän opiskelijat ry:n hallituksen jäseniä

Markku Salomaa kirjoitti (HS Vieraskynä 17. 8.) kriisinhallinnan mahdollisuuksista Syyrian tilanteen valos- sa. Salomaan mukaan kristilliseen arvomaailmaan pohjaava länsimainen kriisinhallinta on tuomittu epäon- nistumaan islamilaisissa maissa.
Syyrian ja muun Lähi-idän konfliktien pelkistäminen ensisijassa uskonnollisiksi ei edistä niiden ratkaisua. Kestävään ratkaisuun pääsemiseksi on pyrittävä eroon jo aikansa eläneestä orientalistisesta Lähi-idän tulkin- nasta. Aluetta on pystyttävä tarkastelemaan laajemmista lähtökohdista käsin kuin ainoastaan uskonnon mää- rittämänä todellisuutena.
Salomaan esittämä käsitys "islamilaisesta maailmasta" ilmentää orientalistista näkemystä. Ajattelutavan mu- kaan länsimaat luovat kuvaa mystisestä idästä, jonka todellisuudessa eivät päde samat säännöt kuin lännessä. Orientalistisessa näkökulmassa maailma ymmärretään kaksinapaiseksi kentäksi, jossa hyvät, rationaaliset, kristillisen moraalin ohjaamat maat ovat vastakkain irrationaalisten ja sotaisten islamilaisten maiden kanssa.
Salomaa esimerkiksi selittää Syyrian konfliktissa tapahtunutta sotilaiden ja siviilien välisen rajan hämärty- mistä islamilla. Niin kuin viime vuosisadan Euroopan ja muun maailman konflikteissa on nähty, ei siviili- väestöön kohdistuvia hyökkäyksiä voi pitää Lähi-idän konfliktien erityispiirteenä.
Orientalistisessa ajattelussa uskonnon nähdään selittävän ja määrittävän voimakkaasti yhteiskunnallisia il- miöitä. Tällöin uskonto esitetään keskeisenä kulttuurin muuttumattomana osana, joka ei taivu kompromissei- hin tai mukaudu olosuhteisiin, vaan ohjaa ihmisen ajattelua ja moraalia vääjäämättä. Salomaan mukaan kris- tillisen kriisinhallinnan ei tulisi läntisenä ja rationaalisena tekijänä sotkeutua alueille, joilla tämä logiikka ei päde.
Salomaan tapa esittää Syyrian konflikti ennen kaikkea sunnien ja shiiojen uskonkamppailuna on räikeä yk- sinkertaistus. Syyrian tapauksessa yhteiskuntarakenne, historia, vähemmistökysymykset sekä alueellinen ja kansainvälinen voimapolitiikka ovat kaikki uskonnon ohella merkittäviä tekijöitä konfliktin taustalla.
Vaikka jakolinjoilla on maassa pitkä historia, Syyrian konflikti ei alkanut etnisten ryhmien välisistä kiistoista saatikka uskonnollisista syistä. Syyrian levottomuudet alkoivat vaatimuksina demokraattisesta hallinnosta ja oikeusvaltiosta. Autoritaarisen hallinnon vastustus kärjistyi vasta myöhemmin konfliktiksi, jossa voidaan nähdä viitteitä myös eri kansanryhmien välisistä vihollisuuksista.
Konfliktin pitkittyessä niin Syyrian hallinto kuin osa oppositioryhmistäkin ovat pyrkineet hyödyntämään sy-
veneviä jakolinjoja propagandassaan.
On totta, ettei sotivia osapuolia voida pakottaa rauhaan, mutta globaalissa maailmassa konfliktien eristämi- nen ei ole mahdollista. Muiden valtioiden poliittinen ja materiaalinen tuki osapuolille on todellista. Lännen ollessa välttämättä osa Syyrian konfliktia on sen pyrittävä edistämään myös rauhanomaista tulevaisuutta maassa.
Inhimillisen todellisuuden pelkistäminen Koraanin fundamentalistisen tulkinnan määrittämäksi islamilaisissa maissa ei tee oikeutta sodan keskellä eläville syyrialaisille. He tuskin ajattelevat sodan ja rauhan olevan kak- si tilaa, joiden välillä ei ole eroa.